Eipä sen komeampaa tapaa avata blogi kuin todeta eduskunnan yllättävänkin yksimieliset äänestystulokset lisäydinvoiman puolesta. TVO:n reaktorille 120-72 ja Fennovoimalle 121-71. Viisi edustajaa oli poissa (näistä ainakin yhdellä ihan oikea syy) ja kaksi ei kaiketi ollut saanut vielä mielestään riittävästi tietoa päätöksenteon perustaksi, kun kerran äänestivät tyhjää. Suosittelen näille henkilöille alan vaihtoa - se kun on vähän kansanedustajan perustehtävä ottaa kantaa äänestäjiensä puolesta.
Lisäksi Posiva sai äänin 159-35 luvan loppusijoitusluolan laajentamiselle.
Hyvältä tuntuu lukea näistä päätöksistä, vaikka tällä kerralla en ollutkaan mukana lobbauksessa samalla tapaa kuin vuoden 2002 kierroksella. Tuolloin lupa viidennen reaktorin rakentamiseksi oli huomattavasti tiukemmalla. Muistan istuneeni viimeisenä käsittelypäivänä yömyöhään eduskunnan kahvilassa ja avustaneeni muutamia kansanedustajia puheittensa kirjoittamisessa. Äänestystuloksen selvittyä liityin eduskunnan edessä ydinvoiman puolesta mieltä osoittaneiden seuraan heiluttamaan siniristilippua. Taisimme myös toivottaa Greenpeacelle hyvää kotimatkaa. Saksasta ohjattua kaukokampanjointiahan se heidän touhunsa on.
Jos kohta tuore äänestystulos merkitseekin selvää tilausta parille lisäreaktorille jo ensi vaalikaudella, olen kuitenkin sitä mieltä, ettei näitä hankelupia tulisi enää eduskunnassa käsitellä. Ydinenergialaissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa on tarkat vaatimukset siitä, millaiset turvallisuusvaatimukset ydinvoimalaitoksen tulee täyttää. Eiköhän säteilyturvakeskus asiantuntevana valvontaviranomaisena riittäisi tarkastelemaan tätä aspektia. Keskustelu yhteiskunnan kokonaisedusta taas kajahtaa aika pahasti sosialismilta.
Ottaen huomioon, että valtion ylikeskeinen rooli Suomessa on paljolti Keskustan syytä, oli suorastaan nautinto kuunnella elinkeinoministeri Pekkarisen loistavaa puhetta eduskunnan kyselytunnilla (http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/06/pekkarinen_nauratti_eduskuntaa_puheellaan_1797363.html?origin=rss).
Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin kun ei ole pahemmin kuulunut se, että oltaisiin asioista avoimesti eri mieltä, saati että oma mielipide pitäisi vielä asiallisesti perustellakin. Mutta nyt Mauri osui naulan kantaan. Jos joku on valmis investoimaan muutaman miljardin omaa rahaansa vuosia kestävään rakennushankkeeseen, niin hän on aika varmasti matkassa himpun verran kestävämmin perustein kuin vihervasemmistolainen, joka on sitä mieltä, että eiköhän ole parempi ottaa tuokin raha valtion haltuun ja rakentaa sillä vaikka tuulimyllyjä.
Toivottavasti Pekkarisen esimerkki on tarttuva. Demokratiassa ei ole paljoa mieltä, jos kansalainen ei löydä puolueiden ja poliitikkojen mielipiteistä kuin korkeintaan hienovaraisia painotuseroja. Kyllä se pitää uskaltaa sanoa ääneen, että sosialismi on yksi tehokkaimmista tavoista tuhota yhteiskunta, ja että vihreä liike on nykyään lähes kokonaan vanhojen stalinistien näpeissä. Sen ideologia ei enää millään tapaa perustu aitoon ympäristönsuojeluun. Tietäisipähän sitten kansalainenkin äänestyskopissa, minne se ääni oikeasti menee.
-JR-
Tämä on muuten ensimmäinen mielipide, jossa todetaan muuta kuin että "piru vie eduskunta kun äänestit väärin". Voi olla, että se radiopassiivinen puoli on sitten äänekkäämpi, mutta voi myös olla, etten aktiivisesti ole kannanottoja aiheesta etsinyt. Tähänkin törmäsin hyvin sattumalta.
VastaaPoistaNo, mielipidetutkimustenkin mukaan kansan enemmistö on vahvasti ydinvoimamyönteistä, mutta vastustajat pitävät kyllä enemmän mekkalaa. Jos mietit minkälaista porukkaa siihen porukkaan kuuluu, niin ihmekös tuo. Valittaminen ja mielenosoittaminen on heillä verissä, rakentaminen ja tekeminen vähemmän.
VastaaPoistaKun asiaa on nyt käsitelty parikymmentä vuotta lehtien palstoilla, niin tavallisten ihmistenkin tietoisuus ydinvoimasta on tietysti kasvanut, mutta harvassa ovat silti ne, jotka ymmärtävät edes yksinkertaistetusti mitä ydinreaktiossa tapahtuu, ja miksi jokin asia on tai ei ole vaarallista.
Edustuksellisen demokratian voiman tulisi tosin ollakin siinä, että ei kaikkien edes tarvitse ottaa tällaisista asioista selvää. Riittää kun valtuuttaa vaaleissa edustajansa siihen hommaan, ja antaa äänensä neljän vuoden kuluttua eri suuntaan, jos homma ei mennyt putkeen.