Aamun Hesarin kakkossivulta löytyy tekniikan tohtori Raine Mäntysalon häikäiseviä ajatuksia maankäyttö- ja rakennuslaista. Professori Mäntysalo kokee ongelmalliseksi, että maanomistajilla on kaavoituksessa erityisoikeuksia, joita muilla ei ole. (Kyllä, siis niillä muilla, jotka eivät omista kaavan kohteena olevaa maata...)
Nämä erityisoikeudet ovat muuten seuraavia: lain mukaan kaavoituksella ei saa aiheuttaa maanomistajalle kohtuutonta haittaa, ranta-alueilla maanomistaja voi itse laadituttaa kaavan omistamalleen maalle ja lisäksi, kunta ja maanomistaja voivat keskenään tehdä kaavoitukseen liittyviä sopimuksia.
Onhan se toki kamalaa, että maa-alueen omistajan mielipide kysytään. Saakohan tämä professori Mäntysalo ihan oikeasti opettaa Aalto-yliopistossa? Lukitaanko ovet luennon ajaksi, ettei kukaan yksityisomistusta kannattava pääse vahingossa karkuun?
Kyllähän keskusjohtoista maankäyttöä harrastettiin itänaapurissakin, mutta paikan päällä voi käydä tarkastamassa että kuinka paljon parempi systeemi se sitten oli kuin tämä professori Mäntysalon parjaama uusliberalismi.
-JR-
P.S. Sosialistin ja kommunistin erottaa muuten siitä, että sosialisti tyytyy viemään maasi, mutta kommunisti pistää sinut vielä rangaistukseksi vankilaan.
P.P.S. Sinänsä asiaan liittymättä, täydet pisteet Helsinki-Vantaan lennonjohtotornin remonttisuunnitelmalle. Lennonjohdon tilapäinen siirtäminen viereisen toimistotornin neukkariin on nerokas ratkaisu, kun remontista ei näytä aiheutuvan lainkaan viivästyksiä kesäiselle lentoliikenteelle. Paljon lentävä vakioasiakas kiittää!
perjantai 2. heinäkuuta 2010
torstai 1. heinäkuuta 2010
Paras mahdollinen tapa avata uusi blogi
Eipä sen komeampaa tapaa avata blogi kuin todeta eduskunnan yllättävänkin yksimieliset äänestystulokset lisäydinvoiman puolesta. TVO:n reaktorille 120-72 ja Fennovoimalle 121-71. Viisi edustajaa oli poissa (näistä ainakin yhdellä ihan oikea syy) ja kaksi ei kaiketi ollut saanut vielä mielestään riittävästi tietoa päätöksenteon perustaksi, kun kerran äänestivät tyhjää. Suosittelen näille henkilöille alan vaihtoa - se kun on vähän kansanedustajan perustehtävä ottaa kantaa äänestäjiensä puolesta.
Lisäksi Posiva sai äänin 159-35 luvan loppusijoitusluolan laajentamiselle.
Hyvältä tuntuu lukea näistä päätöksistä, vaikka tällä kerralla en ollutkaan mukana lobbauksessa samalla tapaa kuin vuoden 2002 kierroksella. Tuolloin lupa viidennen reaktorin rakentamiseksi oli huomattavasti tiukemmalla. Muistan istuneeni viimeisenä käsittelypäivänä yömyöhään eduskunnan kahvilassa ja avustaneeni muutamia kansanedustajia puheittensa kirjoittamisessa. Äänestystuloksen selvittyä liityin eduskunnan edessä ydinvoiman puolesta mieltä osoittaneiden seuraan heiluttamaan siniristilippua. Taisimme myös toivottaa Greenpeacelle hyvää kotimatkaa. Saksasta ohjattua kaukokampanjointiahan se heidän touhunsa on.
Jos kohta tuore äänestystulos merkitseekin selvää tilausta parille lisäreaktorille jo ensi vaalikaudella, olen kuitenkin sitä mieltä, ettei näitä hankelupia tulisi enää eduskunnassa käsitellä. Ydinenergialaissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa on tarkat vaatimukset siitä, millaiset turvallisuusvaatimukset ydinvoimalaitoksen tulee täyttää. Eiköhän säteilyturvakeskus asiantuntevana valvontaviranomaisena riittäisi tarkastelemaan tätä aspektia. Keskustelu yhteiskunnan kokonaisedusta taas kajahtaa aika pahasti sosialismilta.
Ottaen huomioon, että valtion ylikeskeinen rooli Suomessa on paljolti Keskustan syytä, oli suorastaan nautinto kuunnella elinkeinoministeri Pekkarisen loistavaa puhetta eduskunnan kyselytunnilla (http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/06/pekkarinen_nauratti_eduskuntaa_puheellaan_1797363.html?origin=rss).
Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin kun ei ole pahemmin kuulunut se, että oltaisiin asioista avoimesti eri mieltä, saati että oma mielipide pitäisi vielä asiallisesti perustellakin. Mutta nyt Mauri osui naulan kantaan. Jos joku on valmis investoimaan muutaman miljardin omaa rahaansa vuosia kestävään rakennushankkeeseen, niin hän on aika varmasti matkassa himpun verran kestävämmin perustein kuin vihervasemmistolainen, joka on sitä mieltä, että eiköhän ole parempi ottaa tuokin raha valtion haltuun ja rakentaa sillä vaikka tuulimyllyjä.
Toivottavasti Pekkarisen esimerkki on tarttuva. Demokratiassa ei ole paljoa mieltä, jos kansalainen ei löydä puolueiden ja poliitikkojen mielipiteistä kuin korkeintaan hienovaraisia painotuseroja. Kyllä se pitää uskaltaa sanoa ääneen, että sosialismi on yksi tehokkaimmista tavoista tuhota yhteiskunta, ja että vihreä liike on nykyään lähes kokonaan vanhojen stalinistien näpeissä. Sen ideologia ei enää millään tapaa perustu aitoon ympäristönsuojeluun. Tietäisipähän sitten kansalainenkin äänestyskopissa, minne se ääni oikeasti menee.
-JR-
Lisäksi Posiva sai äänin 159-35 luvan loppusijoitusluolan laajentamiselle.
Hyvältä tuntuu lukea näistä päätöksistä, vaikka tällä kerralla en ollutkaan mukana lobbauksessa samalla tapaa kuin vuoden 2002 kierroksella. Tuolloin lupa viidennen reaktorin rakentamiseksi oli huomattavasti tiukemmalla. Muistan istuneeni viimeisenä käsittelypäivänä yömyöhään eduskunnan kahvilassa ja avustaneeni muutamia kansanedustajia puheittensa kirjoittamisessa. Äänestystuloksen selvittyä liityin eduskunnan edessä ydinvoiman puolesta mieltä osoittaneiden seuraan heiluttamaan siniristilippua. Taisimme myös toivottaa Greenpeacelle hyvää kotimatkaa. Saksasta ohjattua kaukokampanjointiahan se heidän touhunsa on.
Jos kohta tuore äänestystulos merkitseekin selvää tilausta parille lisäreaktorille jo ensi vaalikaudella, olen kuitenkin sitä mieltä, ettei näitä hankelupia tulisi enää eduskunnassa käsitellä. Ydinenergialaissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa on tarkat vaatimukset siitä, millaiset turvallisuusvaatimukset ydinvoimalaitoksen tulee täyttää. Eiköhän säteilyturvakeskus asiantuntevana valvontaviranomaisena riittäisi tarkastelemaan tätä aspektia. Keskustelu yhteiskunnan kokonaisedusta taas kajahtaa aika pahasti sosialismilta.
Ottaen huomioon, että valtion ylikeskeinen rooli Suomessa on paljolti Keskustan syytä, oli suorastaan nautinto kuunnella elinkeinoministeri Pekkarisen loistavaa puhetta eduskunnan kyselytunnilla (http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/06/pekkarinen_nauratti_eduskuntaa_puheellaan_1797363.html?origin=rss).
Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin kun ei ole pahemmin kuulunut se, että oltaisiin asioista avoimesti eri mieltä, saati että oma mielipide pitäisi vielä asiallisesti perustellakin. Mutta nyt Mauri osui naulan kantaan. Jos joku on valmis investoimaan muutaman miljardin omaa rahaansa vuosia kestävään rakennushankkeeseen, niin hän on aika varmasti matkassa himpun verran kestävämmin perustein kuin vihervasemmistolainen, joka on sitä mieltä, että eiköhän ole parempi ottaa tuokin raha valtion haltuun ja rakentaa sillä vaikka tuulimyllyjä.
Toivottavasti Pekkarisen esimerkki on tarttuva. Demokratiassa ei ole paljoa mieltä, jos kansalainen ei löydä puolueiden ja poliitikkojen mielipiteistä kuin korkeintaan hienovaraisia painotuseroja. Kyllä se pitää uskaltaa sanoa ääneen, että sosialismi on yksi tehokkaimmista tavoista tuhota yhteiskunta, ja että vihreä liike on nykyään lähes kokonaan vanhojen stalinistien näpeissä. Sen ideologia ei enää millään tapaa perustu aitoon ympäristönsuojeluun. Tietäisipähän sitten kansalainenkin äänestyskopissa, minne se ääni oikeasti menee.
-JR-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)