Vasemmistopuolueet ja Perussuomalaiset näyttävät hyökkäävän tämän kevään eduskuntavaaleissa yhtenä rintamana hyvätuloisten kimppuun. Syyttä suotta, sillä ryhmä on jo nyt ahdistettu liki sietämättömään tilanteeseen.
Otan esimerkiksi yksityisyrittäjän, vaikkapa verokonsultin, joka myy asiakkailleen palveluna omaa työtään ja jonka bruttopalkka on 150.000 euroa vuodessa. Yksinkertaistaen oletan laskelmassani, että palvelun tuottamisesta ei synny yrittäjälle muita kuluja, jolloin asiakkaan maksama summa on kokonaisuudessaan käytettävissä yrittäjän palkkaan ja verojen maksuun. Esimerkkilaskelmassani asiakas taas on yksityishenkilö, joka ei voi vähentää palvelusta maksettavaa arvonlisäveroa.
Kun yrittäjä suorittaa 100 euron arvoisen palvelun, tilittää yrittäjä saamastaan maksusta valtiolle ensiksi arvonlisäveron osuuden 18,70 euroa. Jäljelle jäävä summa jakautuu yrittäjän bruttopalkkaan (65,44 euroa) ja palkasta maksettaviin sivukuluihin; eläkevakuutusmaksuun (14,40 euroa) ja sosiaaliturvamaksuun (1,46 euroa). Bruttopalkasta yrittäjä maksaa lisäksi valtion ja kunnan tuloveron, kirkollisveron, työttömyysvakuutusmaksun sekä sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun ja päivärahamaksun (yhteensä 27,99 euroa). Lopputulos on, että sadan euron palkkiosta jää nettopalkaksi 37,45 euroa ja sitä verotetaan 62,55 eurolla.
Kuva synkkenee entisestään, jos yrittäjä haluaa käyttää edellä ansaitsemansa palkan urheiluauton ostoon. Autovero ahmaisee summasta 15,65 euroa ja vähennyskelvoton arvonlisävero 7,00 euroa.
Niin uskomatonta kuin se onkin, asiakkaan maksamasta satasesta voi yrittäjä käyttää varsinaiseen auton hankintaan ainoastaan 14,80 euroa. Valtaosa, eli 85,20 euroa on sitä ennen tilitetty valtiolle, kunnalle, seurakunnalle ja Kansaneläkelaitokselle.
Ja, kun Suomessa ei ole perheverotusta, hyvätuloinen yrittäjä on entistä kohtuuttomammassa tilanteessa, jos hänen puolisollaan ei syystä tai toisesta ole tuloja. Jos kaksi henkilöä tienaa yhteenlaskettuna saman määrän kuin esimerkkitapauksemme yrittäjä, heidän verotuksensa jää n. 13 %-yksikköä kevyemmäksi kuin yrittäjämme tapauksessa. Elätettävänä on silti aivan yhtä monta suuta.
Eräs sosialidemokraattinen kärkipoliitikko lohkaisi aikanaan, että verotus ei ohjaisi ihmisen toimintaa. Mutta ohjaa se. Nykyisellä verotuksella hyvin koulutetut ja hyvätuloiset muunmaalaiset eivät edes harkitse tulevansa tänne töihin. Suomalaisilla taas on yhä kasvava houkutus muuttaa edullisemman verotuksen maahan – etenkin kun nämä usein tarjoavat myös Suomea korkeamman palkkatason. Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Sveitsi ovat tyyppiesimerkkejä maista, jonne muutto voi tuottaa samanaikaisesti sekä kymmeniä prosentteja korkeamman ansiotason että kymmeniä prosenttiyksikköjä matalamman veroasteen.
On kansantaloudellisesti järjetöntä ja yksilötasolla moraalitonta olla tekemättä asialle mitään. Veroasteikko tarvitsee remonttia sekä ylä- että alapäähän. Vaikka tasaverokeskustelu onkin tervettä, toimivin tie löytynee mallista, jossa ylin tuloveroprosentti asettuu mahdollisimman lähelle pääomatulosta maksettavaa veroa kolmenkymmenen prosentin pintaan, ja jossa alimmassa tuloluokassa ei veroja makseta lainkaan.
Verokertymän kannalta on varsin yhdentekevää, rangaistaanko hyvätuloisia korkeilla kateusveroilla tai maksavatko yhteiskunnan vähätuloisimmat veroja vai eivät. Olennaista sen sijaan on, että ahkeruus ja menestys palkitaan, ja että mahdollisimman moni siirtyy sosiaalitukien parista palkkatyöhön, jolloin he eivät ainakaan kerrytä yhteiskunnan kuluja.
PS. Minun ääneni näissä vaaleissa menee Sakari Okalle (Lauttasaaren Kokoomus, Helsinki). Suosittelen sinullekin!
